Lihasten metsästys jatkuu

Niin jatkuu ja jo toista kertaa tällä viikolla olin salilla. Tämä perjantain puntti oli sama minkä tässä jonkun aikaa sitten esittelin, se oli se kokonaisvaltainen reeni käsille ja selälle.
Mutta nyt esittelen teille perseen ja reisien happoreenin minkä tein tiistaina (en tiedä kiinnostaako teitä oikeasti, mutta tänne ne ainakin tulee...)! Tässä sitä sitten on:

• lämmittelynä juoksua (n. 1km lenkki)
• Askelkyykky painojen kanssa (itse käytän kuuden kilon kahvakuulia) eteen ja taakse 3x(8+8)
• Yhden jalan kyykky keppi niskan takana 3x(10+10)
• Päkijälle nousu 20 kg:n tangon kanssa 2x10-20
• Tangon kanssa eteen taivutus 15 kg:n tanko 2x(10+10)
• Lantion nosto (omavalintainen määrä)
• Suorat vatsat (omavalintainen määrä)

Sellanen happoreeni. Kyllä se hapottamaan rupeaa, kun vain jaksaa tehdä kunnon syviä kyykkyjä. Voin taata, että kyllä tuntuu persuksissa! Mulla ainakin tuntuu vieläkin reisissä ja pakaroissa arkuutta. En ole luultavastikkaan venytellyt riittävästi... Myönnän kuitenkin, että pidän siitä tunteesta, kun lihakset ovat vähän jumissa! Silloin ainakin tietää tehneensä jotakin! Eihän se nyt välttämättä ole mikään hyvä juttu, mutta se tunne tuo vain sellaisen voittaja fiiliksen. Tiedättekö mitä tarkoitan?

Toivon vielä sormet ritstissä, että mulle tulisi sellainen kunnon "saliriippuvuus". Kaikki ainakin väittävät sellaisen tulevan, kun jaksaa jonkun tietyn aikaa käydä salilla... No, luulisi se lihasten suuri kaipuu olevan niin suuri, että kettuuntuneenakin saa itsensä rääkille!

P.S. Yritän saada tännekin asti kuvia salilta, olisi varmaan mukavampi katsella kuviakin... Mutta katsoo nyt saako aikaaseksi. ;)

Aamuhetkiä

Banaani-turkilainen-jukurtti-hunaja- aamupalani, jota ilman aamu ei lähde käyntiin. Oi nam!

 En muuten syö nykyään muita jukurtteja kuin turkkilaista tönkköjukurttia. Mutta sen makeuttajaksi ei kelpaa sitten muu kuin hunaja!

Ja sitä hunajaa pitää olla reilusti!

Tänä aamuna olikin sitten sellainen yybernaisellinen fiilis, joka saadaan sitten vain yhdellä tavalla näytettyä: uutta oranssinpunaista huulipunaa suoraan Bergamon Kikosta. Voiko puna olla näin oikean värinen? Voi! Ja tuosta ripsarista on pakko hehkuttaa ihan vain sen hinnan takia: voiko nainen olla ostamatta ripsaria, joka maksaa sellaiset 3,90?! No ei, ottaen vielä huomioon kuinka hyvä se on!

Tämä aamu on ollut jotenkin ei-niin-tuskallinen-kuin-muutamat-edelliset-aamut. Vaikuttaako tähän se, että on perjantai? No oli mikä oli, tämä aamu on hyvä! Toivottavasti teilläkin.

Dementtiahiihtoa

Oi kyllä, juuri sitä ihanaa mummalajia lähdin sitten tänä aamuna harrastamaan. En yksinkertaisesti kehdannut lähteä Seinäjoelle asti uimaan, vaikka reeniohjelma niin mulle sanoi. Ei, ei kiitos tänä aamuna. Väsytti jo muutenkin, vaikka olin sellaiset mukavat kymmenen tuntia nukkunut (se on mulle paljon!). Jotenka lähdin sitten mahdollisimman kaukaiselle pururadalle sauvakävelemään, koska 1. Onpahan jotakin muutakin kuin juoksemista (monipuolisuutta kiitos, vaikka juoksemisesta olen oppinut pitämään) ja 2. En kehtaa sauvakävellä ihmisten ilmoilla.

Myönnän. Pidän dementtiahiihtoa vielä sen verran nolona hommana etten halua kylälle kaikkien pällisteltäviksi. Mutta en saisi pitää! Sehän on esimerkiksi ainakin 15% tehokkaampaa kuin pelkkä kävely, eikä se ole mikään helppo laji tekniikallisesti. Olen nähnyt niitä vähän raukkoja ja ehkä vähän surkeita tapauksia, jotka ovat "sauvakävelemässä" niin, että he vain vetävät niitä sauvojansa perässä, eivätkä tee niille mitään. Tai sitten ne heiluvat vähän sinnepäin. Ei sauvojen mukana vetäminen tee käsille yhtään mitään. Ja sauvakävely näyttää silloin, kun on tekniikka hallinnassa, erittäin urheilulliselta. Eikö näiden jo pitäisi potkia ihmisen suoraan kotiovelta lenkille?

Nyt varmaankin ajattelette, että mitenkä voin sanoa yhtään mitään muiden sauvakävelystä, kun en itse edes kehtaa mennä kylällä sauvat kädessä. No, enpä oikeastaan voisikaan. Mutta tiedän miten se kuuluisi tehdä ja teenkin sen niinkuin pitää, mutta se on vaan se oma häpeän tunne ja ajatukset omasta kävelystä: "No nyt toi katto oikein tarkasti mua. Pitää varmaan jonain Wannabeurheilijana..." "Ei hitto, teenkö mä nyt ihan oikein tän!? Hemmetti, jos en tee, nii sitten näytän vielä typerämmältä." Kyllä, ajatukset on vieläkin tuota tasoa, ainakin jos on yksin matkassa. Mutta valitettavasti pelkään näyttäväni samalta kuin ne jotka ottavat dementtiahiihdon niin tosissaan, että unohtavat käyttää niitä sauvoja myös. Ei se todellakaan ole läheskään yhtä paha juttu, jos on kaverin kanssa matkassa. Kaverin seurassa voi aina näyttää typerältä.

Kaikista näistä ajatuksista huolimatta voitin itseni joka tapauksessa, koska lähdin ne sauvat kädessä ihan vapaaehtoisesti sinne huhkimaan! Vähän aikaa sitten olisin haistattanut pitkät koko hommalle. Muorien hommaa sellanen! Mutta nyt olen hyväksynyt sen, että siinä tulee oikeasti hiki, käsissä tuntuu ja se vain toimii. Luulisi sen olevan ok, että huhkin edes siellä mettässä niiden sauvojen kanssa kuin en ollenkaan. Saa mummat mun puolesta vallata asfaltit. Mulla ei ole sinne hinku!

Suurin motivaattori sauvojen mukaan ottemiselle oli kuitenkin sauvakävelyn hyvä vaikutus käsivarsiin. Minä nimittäin inhoan käsivarsiani. Inhoan! Ne ovat paksut ja leveät ja pilaavat aina joka kuvan jokaisessa sukujuhlassa ja kissanristiäisissä. Haluan niistä ehdottomasti kiinteät ja kauniin lihaksikkaat. Ja siinä tapauksessa ei auta kuin ottaa ne sauvat käteen ja painua mettään, jos tahtoo vauhdittaa sitä kiinteytystä. Valitettavasti se juoksu ei auta sinne asti, vaikka siitä pidänkin. Joskus on vain nieltävä periaatteensa jonkun muun asian takia. Voi sitten myöhemmin, jos tavoitteessani onnistun, naureskella sauvakävelyllä olleen asiaan vaikutusta. Saatta ainakin muita naurattaa!

Italian tuomisia

"näyttääks tää typerältä, jos nojaan näin?"

Silmäpussia löytyy vieläkin... Ei toki ollenkaan väsytä, ei.

 Farkut: pimkie

Viittahuppari: Zara

Sulkarintakoru: Pariisin reissulta

Nuo farkut aiheutti kyllä suuren ihmetyksen sovituskopissa. Olin valmistautunut siihen, että ne jäävät viimeistää reisistä kiinni ellei jopa jo pohkeiden kohdalla. Mutta kas kummaa ne menikin päälle! Ja miettii vielä, että normaali tuuma koko Italiassa oli sellainen 34 johon meikäläisen reisi korkeintaan mahtuu. Ja nuo näyttivät kädessä vielä pieniltä! Mutta voi tsiisus, kun meikä tuijotti kuvaansa peilistä: "Nehän meni jopa kiinni!"
Niin ja huppari jäi käteen sen vähän erilaisen, mutta rennon ilmeen takia käteen. Tykkään!

Ciao bellas!

Täällä taas ollaan! Eilen palattiin likkojen kanssa reissusta rähjääntyneenä hyvien matkakokemuksien kera. Sattumuksia oli jos jonkin näköisiä, ruoka oli hyvää ja kaikki ne Italialaiset herkut! Halleluja, kun meinasi homma räjähtää käsistä! :D
Porukalla oli mukana ehkä muutama kamera, mutta kuvat saadaan jaetuksi myöhemmin, joten lomasta tulee postauksia pariin otteeseen. Näin ekana on ihan pakko hehkuttaa sitä ruokaa (ja vähän herkkujakin... ;) )

Millään en tahtonut muistaa, että kun tilaa kahvin, saa aina espresson... Vähän turhan tujua kamaa mun makuun.

Söin ekaa kertaa sammakon reisiä... Ja oli hyviä! Jos on pakko analysoida, niin ne maistuvat katkarapujen ja kanan risteytykseltä. :)

Näitä oli Venetsiassa paljon. Painotan sanaa paljon. Jos mulla olisi ollut suurempi mahalaukku, enemmän rahaa ja isompi laukku, olisin syönyt huomasti enemmän ja tuonut vuoden varastot mukanani. Slurps!!

Tarviiko suklaasuihkulähteestä sanoa mitään?

Saatiin eräässä ravintolassa odotteluruuaksi friteerattuja oliiveja. En oikein yleensä pidä oliiveista, mutta nämä vedin melkein kaikki yksin!

Iloinen katkarapu-mustekala-annoksen saaja.

Italialaista Tiramisua... Ihan unelman pehmeää ja törkeän hyvää!

Eipä tullut vastaan oikein mitään mikä olisi ollut pahaa... Ja sehän on vain loistavaa! On ainakin ruuan kannalta onnistunut loma. :) Mutta on myönnettävä, että meinasi tulla vieroitusoireita suomalaisesta maidosta...

Matka vie Italiaan!

Parin tunnin päästä tämä likka ystävineen istuu junassa nokka kohti Italiaa! Se tarkoittaa nyt sitä, että tänne ei tule nyt mitään uutta viikkoon. En valitettavasti nyt ala kuskata tietokonetta mukana, koska matka tulee olemaan pientä reilaamista, joten mahdollisimman vähän painoa laukkuun, kiitos. :)

Mutta nyt meikä sanoo, että tsau! Meen pakkaamaan loputkin tavarat matkalaukkuun. ;)

Perjantaipuntti

Tiiviistä aikataulusta huolimatta ehdin tekemään perjantaille määrätyn puntin kunnolla ja voin kertoa, että kyllä tuntuu heti seuraavana päivänä. Ainakin, jos liikket on tehnyt kunnolla ja ajatuksella, koska muuten niistä ei ole mitään iloa. Liikkeet pitää tehdä huolella ja hissukseen, ei äkkiä huitaasemalla. Silloin allit saa tosissaan kyytiä!

-perusvoimaa ylävartalolle

•  Lämmittelynä soutua 20 min. soutulaitteella
• etunojapunnerrus x20
• kapea etunojapunnerrus x5-10
• hauisvääntö 10 kg tangolla x10
• yliveto 10kg levy x10
• kulmasoutu myötä- ja vastaotteella 20 kg:n tangolla x15-20
• ylätalja, leveä ote x10
• lankku
• linkkarit x10
• linkkarikierto x(10+10)
• omavalintainen vatsaliike
• Kuntopallon heitto pään yli seinään 2kg:n pallolla

Ja tämä setti sitten kaksi kertaa läpitte. Tästä selviää noin tunnissa hengissä, että ei sillälailla ole mikään paha.

Jos puntilla käynti tuntuu ylitsepääsemättömältä haasteelta, voin kertoa, että niin mustakin tuntui aluksi. Haasteena ei ollut motivaation puute, tiedon puute liikkeistä tai edes aika. Haasteena olivat ne muut ihmiset siellä puntilla. Ja mä tiedän, että mun lisäksi on paljon muitakin, jotka eivät uskalla mennä puntille, koska siellä on "ne muut". Ja luulo perustuu siihen, että kaikki jotka käy puntilla ovat himourheilijoita, jotka eivät halua tavallisia kuntoilijoita heitä häiristemään. Tai sitten perustuu huonoon itsetuntoon, joka mullakin on/oli. En tykännyt siitä tunteesta, että kaikki kyttäävät jokaista liikettä mitä teet ja jokaista muhkuraa, josta haluaisi siellä salilla päästä eroon (ihan kuin he oikeasti olisivat mitään kytänneet...). En yksinkertaisesti halunnut "esitellä" itseäni siellä kaikkien nähden. Myönnän joskus menneeni salille pitkän itsesuostuttelun jälkeen ja tullut sieltä äkkiä pois lähes itkien, kun siellä oli ne himourheilijat, jotka osasivat jo kaiken kunnolla ja he olivat helvetin hyvässä kunnossa. En voinut jäädä, kun tunsin pilaavani heidän tunnelman.

Onneksi kuitenkin tajusin, että kyllä sinne puntille saa mennä kaikki ihmiset jos siltä tuntuu. En muka huomannut niitä taviksia siellä ollenkaan. Niitä samalla kuntotasolla olevia ihmisiä kuin minä. Ja yksi niistä himourheilijoista oli ja on yhä ystäväni Sini, joka varmasti ihan alusta asti halusi vain kannustaa mua jatkamaan. Hän halusi ja haluaa auttaa mua, mutta pelkäsin hänen hyvää kuntoaan, jota minulla ei ollut ja ei aivan vieläkään ole. Enää en häpeä mennä puntille ruhoni kanssa, koska ei sinne puntille ja reenaamaan ole mitään järkeä mennä, jos kroppa on jo sellaisessa fitness kunnossa, että tavallinen sali ei enää riitä! Sitähän varten sinne mennään, että siellä muokataan kroppaa hieman tai vähän enemmän siihen suuntaan kuin haluaisi. Elikkä jos sen verran pääsee kroppansa kanssa sinuiksi, että uskaltaa sen viedä näytille ihmisten ilmoille ja käyttää sitä, niin sitten loppu tulee itsestään. On vain voitettava oma pelkonsa.

Ottakaa joku kaveri mukaan sinne puntille, jos ei uskalla oikeasti mennä yksin. Kaverin muuten kannattaa olla hieman itseään parempi kuntoinen, koska se motivoi tekemään liikkeet paremmin ja voit siinä sivussa hyödyntää häntä personal trainerina. He vain tykkäävät, kun saavat auttaa ystävää. Sini on ainakin lähes ottanut mun kuntoon saamisen elämänsä asiaksi! Hän tsemppaa ja kannustaa, koska tietää mun tosissani haluavan muutosta. Ja ISO kiitos hänelle tuesta ja pitkistä hermoista mun kanssa. Sen verran on hankala tapaus täällä kyseessä.

Teatterissa

Keskiviikkona lähdettiin lukioporukalla Vaasaan teatteriin katsomaan Valkoinen kaupunki -esitystä. Esitys ei ollut parhaimmasta päästä verrattuna siihen mitä oli aiemmin nähnyt... Mutta sehän ei nyt tässä kohtaa ollut se pääasia, vaan se mitä mulla oli päällä siellä! Elikkä siis...

Muoriilla ja vaariilla oli kyllä kysyviä katseita, kun yritettiin vaihvihkaa Hannan kanssa napata edes yksi kelpo kuva. :D No, tähän onneksi tottuu!
Jakku on uutta kalustoa (aikaa sitten tosin tilattu, mutta se ei ole nyt olennaista...) ja se sopi passelisti juuri tähän tarkoitukseen. Aluksi kyllä vähän pelkäsin nuota olkatoppauksia, mitkä tuossa on, mutta ei ne olekaan niin pahat kuin luulin. Takki ei olisi ollut päällä, jos olisin näyttänyt tulleeni suoraan kasikyt-luvulta jakku päällä! Ja muutenkin arastan hiukan kaikkea olkapäitä korostavia, koska olen muutenkin harteikas niin en tahtoisi korostaa niitä yhtään enempää... Mutta tämä H&M:n jakku oli nappivalinta. Sopivan rento, mutta asiallinen. :)
P.S. Käykää ihmiset teatterissa! Se ei oikeasti ole vain mummoille ja paapoille. :) suosittelen!

Reeniohjelma

No, siinä se nyt sitten olisi. Mun reeniohjelma (tai no puolet siitä...), jonka mun personal trainer on mulle väsänny. Ja tulokset joihin tällä pitää päästä, on kiinteytyä ja kavsattaa lihasta sen verran, että lihakset tulevat kauniista esiin niinkuin urheilijoilla konsanaan. Tai ainakin näin alkuun siinä tavoitteessa... Meinaan näet vaihtaa tämän jossain vaiheessa vähän rankempaan ohjelmaan. Mutta ero on siinä ettei musta tule koskaan mitään urheilijaa, vaikka taustalla on hieman ollut sellaista yritystä...

Eilen todellakin olin uimassa ja startasin jo aamulla klo. 8 liikkeelle, koska matkaa uimahallille on sellainen 20 minuuttia... Olin varmaan tosi kaunis näky, kun sängystä repäistyneenä ajelen uimahallille. Niin ja mites siellä uimassa? No, ensin uin ihan tavallisesti, kroolasin ja uin rintauintia. Kaikki muorit siinä vesijuoksuradalla mun radan vieressä mulkkasivat mua ja katsoivat ilmeellä: "Mitä tuokin täällä tekee, koulussa sen pitäisi olla?". Heti muuttui ilme, kun talsin vesijuoksuvyö kourassa heidän radalleen juoksentelemaan: sain hymyjä ja tervehdyksiä. Nyt ajatukset olivat mitä luultavammin: "On se mukavaa, kun nuoretkin harrastavat vesijuoksua, on se niin mukava nähdä tälläistä, niin!" Joopa joo, ihan miten vaan.
Taitaa olla niin, että muorit ja vaarit itse tekevät vesijuoksusta mummolajin, eivät me sitä harrastamattomat nuoret. Me emme välttämättä uskalla tulla siihen muorien ja vaarien sekaan, ovat ainakin osa heistä vakaasti sitä mieltä, että nuoret ovat syypäitä kaikkeen. Kyllä, olen kuullut tarinoita näistä vanhuksista, että en ihan perättömiä väitteitä täällä väittele. Kun saataisiin sopu meidän nuorten ja vanhusten välille, nii se olisi oikein mainio juttu!

Se lähestyy...

Nimittäin syysloma ja meidän Italian matka (ja hemmetinmoinen pakkaaminen itkukurkussa edellisenä päivänä)! Ollaan suunniteltu sitä likkojen kanssa jo viime keväästä asti ja nyt lähtö on enää muutaman päivän päässä! Yritän tässä sitä huutaa itsellenikin kovaa, jotta tajuaisin sen olevan jo näin lähellä. En nimittäin ole vieläkään hahmottanut sitä, vaikka hainkin tänään junaliput Tampereelle, mistä meidän lento sitten lähtee....

No, tajusinpa sitä tai en, lauantai yöllä kuuluu meidän tuvasta tuskailevaa ja itkuista ääntä, kun en ole pakannut vielä laisinkaan ja lauantaina mulla sattuu olemaan vielä iltavuoro töissä, että sen mukaan mennään. Sanna on varmasti jo pakannut kaiken valmiiksi viikkoa ennen lähtöä ja varmistaa päivittäin, että kaikki on varmasti mukana... Mutta aina olen itsekin saanut pakattua kaiken mitä tarvitsen! Tosin se on eri asia, että milloin sitten pakkaan... Ajoissa pakkaaminen ei vain luonnistu kaikilta ihmisiltä ja minä satun olemaan yksi niistä. Kaikki laukkuun viime hetkellä, sillä tyyllillä on tullut pakattua monet kerrat. Ja on toiminu tähän mennessä! ;)

Kipeitä lihaksia, hikeä ja vesisadetta

Ette kuulkaa arvaakkaan minkälainen voittajafiilis tulee, kun heti aamusta on juoksulenkillä, paikat on hiukan kipeät, hiki valuu ja sataa vettä niskaan. Kaiken huipuksi on se ainoa hullu, joka on kehdannut lähteä matkaan aamulla vesisateeseen! Oli siinä vastaantulevilla miettiviä ja ihmetteleviä katseita, mutta sehän vain lisäs mun vauhtia!
Nyt on vain sitten lihakset entistäkin kipeemmät ja aremmat, mutta se on ainakin merkki siitä, että on tehnyt jotakin. Ja miksi ne lihakset oli jo valmiiksi kärsineet? No, koska eilen teinkin sitten kokonaisvaltaisen punttireenin perseelle ja jaloille. Onneksi se persusta antaa edes istua ilman tuskaa, mutta se tuolista nouseminen onkin sitten toinen juttu.... Paskanko väliä tuolla, se on vain väliaikaista, mutta kiinteytynyt persusta on (ainakin toivottavasti) pitkäkestoisempi! :D
Tulen nyt päivittelemään näitä mun urheilusuorituksia tänne, pitääkseni tavallaan päiväkirjaa niistä ja että personal trainerini alias rakas siskoni saa seurata, olenko tehnyt kaiken mitä hän on ohjelmassaan mulle ilmoittanut. Ja ihan selvennykseksi, olen itse pyytänyt ohjelmaa häneltä. Hulluuttako pyytää SM-tason urehilijalta rääkkireeniohjelmaa? Ei, vaan ihan silkkaa tervettä hulluutta, kun haluaa päästä elämänsä kuntoon! :)

P.S ei se ohjelma oikeasti ole niin kauhea, se vain tuntuu siltä aluksi... ;)

Abihuppari!

Ne saapui vihdoin ja viimein! Ja just ennen koulukuvausta! Voiko parempaa tuuria olla?

Oli se sellaistakin vääntöä, kun yritettiin päättää kuvia näihin huppareihin... Loppujen lopuksi puolella porukalla on eri kuva kuin toisella puoliskalla... Suoraan sanoen ärsyttää, kun ei TÄSTÄKÄÄN päästy yhteisymmärrykseen. Oltais voitu edes tästä saada sellainen koko porukan juttu, mutta juu ei... No sille ei voi enää mitään ja ja se nyt on näin. Ehkä tämä kahtia jako kuvaa meidän luokkaa...

Yksi väännön kohde oli tuo meidän huppareissa takana oleva hiukan amiksille piruileva teksti. Osa meinasi, että siitä voi joku aivan tosissaan suuttua ja antaa jopa kuonoon! No, ei voi olla kuitenkaan niin herkkä nahkainen ettei kestä pientä piruilua! Kyllähän kaikki amislaisetkin pilkkaa meitä lukiolaisia ja ihan sama mulle! Ei ole niin henkilökohtaista. :D Ja ainahan se tulee olemaan niin, että amikset ja lukiolaiset piruilee toisilleen. Minkäs sille voi? Se on vain otettava huumorilla!

Koulukirppari!

Me aina yhtä aikaan saavat abit järkättiin tänään pieni muotoinen kirppari meidän koulussa. Ja oli ihan onnistunut niinkin lyhyellä varotusajalla ja vähäisillä toimenpiteillä, vaikka itse sanonkin. ;)

Vähän viime hetken järjestelyä ja hinnoittelua... Nimen omaan viime hetken!

Ja kyllä sitä tavaraa ja porukkaa sitten olikin! Jopa opettajat kävi ostoksilla! :D Pointsit siitä heille!

En ajatellu ostavani itse mitään, mutta kuinkas kävikään... Ihmettelen vain miksei Sini ole maininnut tästä korusta mulle sanaakaan, vaikka arvasi mun heti sen sieltä pöydästä bongaavan!? Herran jumala tuollasta ristikorua ei päästetä meikälääsen ohi!

Mutta tuo kirppari oli kyllä oikein mukava piristys koulupäivälle. Vai mitä mieltä te olette? Kokeilkaa ihmeessä tekin, pääseepähän vanhoista tavaroista eroon ja ne rahat voi sitten käyttää johonkin yhteiseen hyvään, kuten matkaan tai muuhun semmoiseen. Siitä vain kokeilemaan, itse ainakin tykkäsin!

Syyskutoja

En ikinä oikestaan kudo paitsi sitten kun tulee syksy ja se sitten jatkuu jouluun asti. Sitten innostus taas loppuu kuin seinään. Kuten sitten arvata saattaa, olen alkanut kutomaan. Ja mitä, tilkkupeittoa! En sitten pitempi prosessisempaa hommaa keksinyt! ;)

Oon mä jo muutaman palan saanu aikaaseksi... Kyllä se siitä, kun tekee aina tilaisuuden tullen. Toivottavasti se olisi sitten ennen joulua valmis, jotta se ei jäisi sitten tekemättä...

Mitäs muuta tällä viikolla... Aivan, meillä koulussa järjestetään pieni muotoinen kirppari, johon piti sitten kerätä vähän myytävää. Yllättävän vaikeaa se on, kun ajattelee, että kyllä mä tota vielä käytän ja en mä tota voi laittaa, kun oon saanu sen lahjaksi. :)

 Toinen syy miksi tuo varsinainen myyntikasa näyttää noin pieneltä on tuo toinen kasa, joka on Maaritin jäljiltä, kun hän kävi vähän penkomassa parhaat päältä. Ja voin sanoa, että se oli harvinaisen nopeaa toimintaa! Harva pystyy valitsemaan haluamansa kymmenen minuutin sisällä, jonka ainakana pitäisi keretä vielä töihin!

Ja lopuksi pieniä taide kuvia sunnutaisesta kuvailu retkestä.

Kiitos seuralaiselle!!

Nyt kaikille hyvää yötä!!

Kokki kolmonen

Olen tässä viime aikoina taas verestänyt tätä kokkailuharrastusta. On tullut tehtyä kahdeksantoista vuotis synttäreiden kunniaksi kakku, wokkeja ja kaikkea muuta hyvää (sitä rahkaahan ei tarvitse mainita muuten kuin, sitä tuli valmistettua EHKÄ turhan paljon tässä eräänä päivänä... Olen nimittäin tässä melkein viikon verran syöny rahkaa KAKSI kertaa päivässä....).
Mutta ruuan laittaminen on niin mahtavaa hommaa! Ja vielä mahtavampaa olisi, jos niitä syöjiä olisi koko ajan ja enemmän. Ei sitä ruokaa ruveta mitään säälittäviä määriä tekemään...

Tuollainen kakku siitä piti tulla... No, ainakin se oli kuulemma hyvää!

Katkarapuvihanneswokkia... Oi namnamnam....!
Ja senkin takia niitä syöjiä pitää olla ettei yksin tarvitse kaikkea syödä! Hemmetti vie, mikä plussapallo täälläkin lyllertäis! :D