My life on this time

Jep, nämä niin "kivat" ja kuivat kirjat ovat olleet kavereinani jo sen puolitoista viikkoa... Ja vielä toiset sellaiset ovat edessä... Tuskaa!

 Valitettavasti näiden ihanien takia en ole saanut aikaiseksi yhtään asukuvia, vaikka oikeastaan ei ole ollut mitään kuvattavaa. Meininki on ollut vähän sellainen, että aamulla vain vaihto yökkäreistä collegeihin ja T-paitaan ja persusta kiinni tuoliin. Eli ei mitään erityisen hekumallista ole ollut.

 Tänään meinasi pää räjähtää kuuden tunnin lähes putkeen vietetystä lukemisajasta... Onneksi tämä rupeama on vain kerran elämässä. Toivottavasti!

Ja niin nätisti pihalla satoi lunta aamulla, että oli pakko ikuistaa edes muutama lumisadekuva tällekkin talvea, kun sitä lunta on vasta nyt päättänyt tulla. Oli ainakin syy edes hetkeksi keskeyttää lukeminen. Jes!

Lähettäiskö joku mulle pikkuisen lisävirtaa tähän lukemiseen? Olisi kovasti tarvetta... Any one?

Kaakao-kahvi

Se oli erään aamun variaatio, jolloin herääminen oli tuntunut oikeastaan aika mukavalta huolimatta pöydällä odottelevista kirjoista... Halusin kuitenkin keksiä aamun kunniaksi jotain uutta juttua kahviini, jota en ollut ennemmin kokeillut. Niinpä laitoin kaakaota kahvin sekaan! (Hei, joo, tosi uusi keksintö...)

 Ja ei mitään oboy -kaakaota, vaan ihan ehtaa tavaraa! Vaikka Oboyssa ei ole muuten mitään vikaa...

Hyvää oli! Ja mukavasti jatkui mukava aamu. Kokeilkaa ihmeessä kaikki kahvin ystävät, jotka haluavat kokea uusia makuja. ;)

Elokuvissa

Olen nyt päättänyt elvyttää jälleen meikän elokuvaharrastuksen, koska se on ollut jäähyllä nyt ihan riittävän kauan aikaa. En näe mitään muuta syytä kuin kiireen ja "kiireen" siihen kun en ole ollut istumassa kiltisti elokuvateatterin salissa tapittamassa elokuvia, vaikka paapalla on elokuvateatteri, jossa saisin käydä niitä katsomassa.
Eilen katkaisin tämän elokuvien katsomattomuuskauden ja kävin katsomassa Kulman pojat -elokuvan, joka oli ensi-illassa.

 Elokuvassa oli sellainen aika perus rakkaustarina, mutta se oli kuitenkin jotenkin lutunen. Romanttiseksi komediaksi sen voisi siis luokitella ja huumori oli pääasiassa perussuomalaismiehen vittuilu huumoria. Joistakin voi tuntua perus"paska" elokuvalta, mutta itse tykkäsin katsoa. Plussaa erityisesti uusista näyttelijöistä ja miespäänäyttelijästä, joka ei ollut mikään uljas atleetti, jonka perässä kaikki likat juoksevat. Hän oli ihan sellainen perussuomalais mies, mikä toi aitoutta elokuvaan. Ja vaikka huumori olikin aika paljon alapää huumoriin kohdistuva, niin kyllä mun ääni ainakin salissa raikasi!

Mua on oikeasti vaivannut se etten ole katsonut paljon ollenkaan mitään uusia elokuvia... En ole nähnyt edes sitä kuuluisaa Avatarta! Joten jos tämä nyt lähtisi uudelleen vauhtiin tässä lukulomalla. :)

Silotukan päivätuuhennus

Mulla on juuri sellaiset ihanan siloiset ja päätä nuolevat hiukset. Ah, niin paljon niitä rakastan, että joka aamu tupeeraan ja suihkutan kilon lakkaa hiuksiini ihan vain niiden takia. Mutta aina ei vaan jaksa suorittaa samaa operaatiota joka aamu, hulluksihan siinä tulee! Joten hankin jonkin aikaa sitten hiusten muotoilunesteen, joka sallii lusmuaamun hiusten suhteen. Jes!
Elikkä meikä vain eilen illalla suihkutteli pyyhekuiviin hiuksiin (saa muuten olla lähes kuivat hiukset) XZ:n suihkutettavaa muotoilunestettä ja pisti hiukset niin suttuiselle nutturalle pään päälle kuin vain sainkin. Sitten vain nukuttiin nuttura päässä.

 Vinkkinä sanon, että hiuksia ei tarvi tai kannata harjata ihan täysin selviksi suihkun jälkeen, koska kun hiukset ovat hiukan takussa, niistä tulee varmemmin tuuheat.

Oli pakko meikata ennen kuvaa, ei pystynyt näyttämään aamumörkönaamaa...

 Aamulla näky oli tällainen ennen kuin otin nutturan pois. Ei mitään haittaa, vaikka nuttura vähän repsottaa miten sattuu, se pitääkin olla vähän sinne päin. Mutta kuitenkin niin, että se pysyy suurin piirtein kasassa yön yli. Sitten vain nuttura pois, kevyt harjaus harjalla tai sormin haroen.

 Tadaa! Nyt on saatu silotukasta hamppupää! Ja sitten kans pysyy! Mulla on näet vielä sen silotukan lisäksi se ominaisuus, joka ei anna minkään sortin kiharoiden kestävän paria tuntia enempää, jos ne tekee aamulla. Ja harvoin silloinkaan, jos laittaa rullat illalla ja nukkuu ne pääs...

Mainittakoon kuitenkin vielä, että lakkaa on laitettu tähänkin kampaukseen, mutta ei niin paljoa kuin yleensä... Mutta ei mennyt paria minuuttia kauempaa hiusten laitossa. Sitten kerkesi sopivasti kuvailla. ;)

Todisteita urheilutaustasta

Meinasin pudolta tuolilta naurusta, kun selailin vähän vanhoja kuvia. Tulipa siinä sitten vastaan todisteita meikäläisen urheiluajalta. Tai siis mun ja Maijan urheiluajalta. Taisi muuten olla niin, että ystävystyin Maijaan juurikin kuulantyönnön aloittamisen myötä. Voi aikoja, voi muistoja... Mutta onneksi tuo hyyppä ei ole minnekkään jäänyt!

Jep, tyylitajuisia, asiallisia ja niin urheilijannäköisiä kuin vain voi olla odotellessa lupaa mennä hakemaan palkintonsa! Voi kauhia, muuta en sano! :D

Nahkalaukun ja flanellipaidan viemää

Hiukan oli sellainen cowboy fiilis tämän päivän asu päällä, mutta onneksi sitä laannutti tuo niin ihanan pilvinen, tuulinen ja lumisateinen ilma! Voi minnekkä se ihana aurinko katosi? Se oli vielä eilen täällä...

No, ei anneta sen hirveästi häiritä ja keskitytään tarkemmin päällä oleviin rettuihin... Nyt siis hiukan kokonaiskuvaa tuosta viikko sitten ostamastani fidan flanellikauluspaidasta. Hihat oon saanu kääriä melkein kainaloihin, kun se kerran on sen xxl -kokoinen miesten paita. Mutta etuna on, että nyt se menee sopivasti kurttuun kun kokonaisuuden kuroo vyöllä kasaan. Naisten kauluspaidoilla ei välttämättä onnistu... Sitten vielä rakkauslaukku! Voi kuinka mä tuota laukkua rakastan... <3

Se on hyvä puhua samalla kun sua kuvataan... No tuuli tarttuu mallimaisesti hiuksiin!

Kiitosta rallaa vakikuvaajani tuuraajalle!

Tuntui muuten karulta mennä tänään kouluun käymäs... No ei kai, ei se sen kummallisemmalta tuntunut, mutta masensi vain kun en tajunnut oikein mitään matikan preliminäärikokeessa. Pelottaa nyt vain, että kuinka itse kirjoituksissa menee... o_O

Testissä Lumene

Anteeksi rakas. Kävin vieraissa. Toivottavasti annat sen minulle anteeksi. Se näytti vain niin houkuttelevalta ja kauniilta, mutta en silti koskaan hylkää sinua...

No ei kai, se Lumenen ripsari oli vaan tarjoukses, haittaakse? (No enhän mä siitä Jani-petteristä enää mihinkää pääse, varsinkaan, kun se putosi kisasta...)

Asiaan. Minä, Rimmelin uskollinen käyttäjä, ostin Lumenen ripsarin. No, miks? No, just sen takia, et se oli tarjouksessa 6,90. Ei auttanut, pakko oli, kun ne prkleen ripsarit maksaa niin tuhottomasti, mutta sitä ilman ei voi siltikään elää! Mutta vaikka se oli Lumenen, annan sille mahdollisuuden, koska
1. putilo on oikeasti kivan näköinen

 2. Siinä ei ole parabeenejä

3.Harjas ei ollut sellainen kamala kuivuneen ripsarin aiheuttama epämääräinen klöntti. Kuullostaa oudolta määritelmältä, mutta oikeasti puolet ripsareista on sellaisia!

Mulla ei nyt ole mitään todistus aineistoa siitä mitä taikoja tuo oikeasti ripsissä tekee, mutta harja on toisaan hyvä ja riittävän suuri. Väri ainetta tulee juuri sopivasti ja ei varise! Ainakaan vielä ole varissut...

Tämä hehkutus voi toisaalta johtua siitä, että olen nyt muutaman viikon mennyt parilla kuivahtaneella ripsarilla. Hehhee, pitääkin ihmisen olla niin pihi joissakin asioissa... Eihän ne enää ripsis pysyny, mutta ei ne sitten meinannu poiskaan lähtiä... Että ehkä oli vain syytä ostaa uusi. :)
Joka tapauksessa, tällä hetkellä näyttää oiken hyvältä tämä kokeilu, ehkä se on vain parempi välillä katsoa onko se ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. :)

Luova kokki

Tämähän ei sitten tarkoita sitä, että olisin soveltanut jääkaapin antimista jotain syötäväksi kelpaavaa. Ihan tein ohjeen mukaan linssikookoscurrypaitosta (kauheen pitkä nimi...) ja hyvää tulikin. Meinas kuitenkin jäädä tekemättä koko eväs puutteellisen keittiöväline varaston takia...

Siihen ohjeeseen kuului tölkki kookosmaitoa ja purkki oli jääkaapissa. Mutta mulla ei ollutkaan sitten sitä tölkin avaajaa... Mutta siitä huolimatta apinan raivolla (ja nälkäsilmäisenä) halusin purkin auki ja niin mä sainkin!

 Tähän voisi kiteyttää sanonnan hätä keinot keksii... Tuo purkin kansi on juuri niin hakatun näköinen kuin voi olla! Onneksi Tätini, setäni ja serkut tulivat käymään perjantaina (en oikeasti sano heitä tädiksi ja sedäksi, mutta selventääkseni laiton nyt näin... Täti ja setä kuullostaa niin vanhalta. :D) ja toivat pienenä tupari lahjana vasaran, jossa on sisällä tasapäinen ja tähtipäinen ruuvimeisseli. Meisseleitä käytin hiukan talttoina vasaroidessani kanteen reikiä ja feikki-leathermanilla väänsin kannen väkisin auki. Prkle, jos mulla on nälkä niin kyllä mä sitä ruokaa kans saan!

 Voisin mä toki sen ohjeen laittaa tänne nyt samalla:

Linssikookoscurrypaistos 4:lle

• 2dl linssejä (itse käytin punaisia)
• 2rkl öljyä
• 1 iso sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• n. 2tl curry jauhetta
• n. 1tl mustapippuria ( en oikein määriä osaa sanoa, kun summissa yleensä laitan mausteet)
• 3 porkkanaa
• 2 tomaattia
• 1 tlk kookosmaitoa
• 1 dl vettä

Huuhtele linssit. Pilko sipuli, valkosipuli, tomaatit ja porkkanat. Kuumenna öljy kattilassa (wokkipannu käy hyvin). Lisää sipulit ja mausteet. Kuullota. Lisää porkkanat ja tomaatit ja kuullota nekin. Lisää linssit. kookosmaito ja vesi. Anna porista kannen alla miedolla lämmöllä n. 30 min. välillä hämmentäen.

 Aika simppeli ohje. Kattilan kannattaa olla sitten suuri! Mun piti nimittäin vaihtaa kesken kuullottamisen wokkipannuun, koska kattilani oli liian pieni.

 Kun lisäät nesteet paistokseen, se voi vaikuttaa hiukan vetiseltä, mutta niin sen aluksi kuuluu. Se ylimääräinen vesi kyllä haihtuu siinä puolessa tunnissa.

Ja tältä loppu tulos sitten näytti! Hyvää oli, vaikka itse sanonkin. Saan luultavasti syödä tuota muutaman päivän, sen verran iso annos tuli tehtyä!

Ja ihan vinkkinä, jos sattuu olemaan pupujen kaveri, eikä pidä mistään mikä on kasvanut maan alla, niin voi noita kasviksia korvata vaikkapa katkaravuilla, jauhelihalla tai tonnikalalla. Uskon, että ne passaavat ihan yhtä hyvin kuin pupujen eväätkin. :)

Jälkimaininkeja

Sori, en laittanut eilen mitään perjantain illan tapahtumista, mutta arvasin sen menevän näin. Olo oli kyllä juuri sen mukainen mitä oli iltakin! Makasin sitten pää kipiänä ja jalat aivan turtana kivat karvatossut jalassa ja liian lyhyt viltti päällä sohvalla ja vahtasin kaikki Liviltä tulevat kokkaus -ohjelmat (olen muuten koukussa kaikkiin Arvostele mun illallinen -ohjelmiin...). Että sellainen perjantai.

Niin, mites se torstai? Rekkakierroksen jälkeen kävääsin kämpillä, ennen kuin lähdettiin porukalla Seinäjoelle syömään. Meistä ei siis lähtenyt risteilylle kuin viisi poikaa, mikä on hiukan säälittävä myöntää... Mutta ei sille mitään voi, meillä meni ilta meidän tavalla.
Mentiin FC Casa Grandeen syömään, joka on italialainen pizzeria-ravintola. Siellä oli menussa pääasiassa pasta ja pitsa-annoksia, mutta kyllä muutama salaattiannoskin löytyi. Itse söin Casa Granden special pizzan, jonka sai gluteenittomalla pohjalla! Iso plussa siitä!

 Pizzassani oli täytteenä punasipulia, poronkäristystä, käristettyä naudanlihaa ja aurajuusto. Aluksi meinasin ottaa jonkun vege pizzan, mutta sitte huomasin tämän lihaunelman, niin oli pakko vaihtaa. Enkä kadu! Oli ihan tajuttoman hyvää!

Sinin annos näytti tältä. En muista sen nimeä, oli sen verran paljon italian kieltä siinä, ettei muistu mieleen. Mutta se oli hauskan näköinen annos, kun siinä oli nuo kokonaiset ravut. Siihen sai sitten juuri noiden rapujen syötiin tarkoitetut työvälineet.

Matka kävi sitten illalla valmistautumisen, alkujuomien ja paskanjauhamisen jälkeen Seinäjoen Ilonaan, jossa tuli riekuttua sitten yömyöhälle. Kiitos alkuillasta kuuluu mahtaville matkaseuralaisilleni, jotka viihdyttivät mua ja itseään ja minä heitä myös parhaani mukaan.

Kaunista, eikö vain? Taisivat likat lainata meikäläisen huulipunaa... :)

Penkkarit 2012

WUHUUU! Ohi on! Koulu nimittäin! Ja sen kunniaksi "hiukan" kuvia penkkareista tänne ja illan tapahtumista ehkä sitten huomenna...

Nyt saanko esitellä kaiken karvaiset ystäväni penkkariasuissaan!

Bad ass banskut

Jep, mä olin nyt sittenkin Putouksesta tuttu Jani-Petteri. Mitä sanotte, onko samaa näköä?

Pitää nyt meillä olla joku joka on oikee reenannu tätä varten!

Greepy. Muuta en sano. :)

Aikas symppiksen näköinen pahatar.

Uskottavia olivat molemmat, sen voin sanoa!

Söpöö...

Tää ei ole niin söpön näköinen, mutta huvittavan näköinen kylläkin!

Maijalta jäi sen susipää jonnekin... Mutta poseerata piti saada!

Vapise ykkösluokkalainen...

Tuolla pinkkillä kaverilla näkyy olevan oikein hemaiseva daami vieressään...

Nonni! Saatiin siitäkin lähikuva!

Kurpitsa. Toi puku teki mieli puhkaasta.

Oli se niin mukavaa muistella opettajien kustannuksella menneitä vuosia... Muutama laulukin luikautettiin (ihan itse väsäämiä olivat!) ja eräskin opettaja joutui hiukan vetelemään leukoja... Eikä muuten sitten ollut liikunnanopettaja!

Fiilis on nyt aivan katossa, mutta samalla vähän haikea... Mutta se on nyt varmaa, että tänä iltana bailataan! :D